Mikko Lehtinen reilusti avointa ajattelua.. ja hieman umpimielistä seassa

Louhimiehen ja Linnan nerous

Kävin eilen katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan, jonka olemme jo tekovaiheessa tottuneet nimeämaan ohjaajan ja "pää-arkkitehdin" - Aku Louhimiehen mukaan. Katsoin siis Louhimiehen Tuntemattoman, katsoin ja ihailin, häikäistyin, itkin ja nauroin. Olin kiitollinen ja järkyttynyt yhtäaikaa.

Luin Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan kesälomalla, joten Linnan teksti on tuoreessa muistissa. Ilman tätä tuoretta kosketusta Linnan taiteeseen en varmastikaan olisi ollut niin fiiliksissä hahmoista ja kohtauksista. 

Työläiskirjailijaksikin nimetty Väinö Linna oli itse sodassa taistellut, joten hänen kerrontatyylinsä onkin yli kuudenkymmenen vuoden ajan saanut kiitosta juuri realistisesta kerronnasta. Kirjallisuuskriitikot eivät juuri Linnan tuotosta julkaisun jälkeen kehuneet. Veteraanit sitäkin enemmän.

Elokuvassa Louhimies onkin juuri onnistunut kautta linjan tuottamaan kuvaa, jossa realismin, sodan realismin märkä ja kurainen rätti iskee katsojan kasvoihin. Ja sen rätin iskut saavat katsojan leikkautumaan historiaan ja sen vaikeimpiin hetkiin itsenäisyytemme aikana. Leikkaushetket historiaan ovat kaikki, siis kaiken sydämen sivistyksen, asenteiden, oppimisen, terapoivan keskustelun, tulevaisuuden toiveiden pohja ja perusta. No, menipä syvälliseksi, vaikka piti leffasta kirjoittaa.

Linna esittelee kirjassa hahmot, joihin tutustuu karusti ja kauniisti. Linna surmaa hahmot yksi toisensa jälkeen, kuvaten kuolinhetkeä ja maisemaa. Tuollaisen lähitaistelusodan seuraaminen on tietysti niin raadollista, ettei mitään sodan romantisointia pääse tapahtumaan. Väistämättä lukija ja teatterissa katsoja joutuu pohtimaan Euroopan tilaa ja sitä miten Hitlerin ja Stalinin diktatuurit kaikkine suurine pyrkimyksineen saavat miljoonat pienet ihmiset äärimmäisiin olosuhteisiin ja kuoleman kurjuuteen.

Mutta taiteeseen, niin sekä Linna, että Louhimies saavat hahmot, ihmiset loistamaan, hehkumaan. Kirjassa lukijan mielikuvitus luonnollisesti määrittelee, esim. miltä Vilho Koskela näyttää. Louhimies on ratkaissut asian - Vänrikki Koskela näyttää Jussi Vataselta.

Muistan sen someraivon, joka piikkinä ilmestyi, kun otsikoihin tuli: "Putostähdet uuteen Tuntemattomaan..." Tästä voi nyt elokuvan nähneenä sanoa, että Vatanen sekä varsinkin Hirviniemi täyttävät roolinsa huikean hienosti. Aku Hirviniemi Hietasena on täydellinen paketti. Hirviniemen elämä ja kuolema Hietasena on silkkaa valkokankaan hunajaa.

Eero Ahon ja Samuli Vauramon väännöstä Rokkana ja Lammiona tulee elävästi mieleen Louhimiehen sisällisotaelokuva - Käsky. Siinä roolit ovat toki varsin erillaiset.

Rokan vaimona esiintyvä Paula Vesala näyttäytyy ainakin minulle ensimmäistä kertaa näyttelijänä. Sen lisäksi, että hän on täydellinen lauluntekijä ja jumalatar, hän näyttää osaavan myös näyttelemisen vaativan taidon.

Roolitus on onnistunut mielestäni aivan kymppiin myös esim. Vanhalan hilpeässä roolissa, jossa hihittelee Hannes Suominen. Honkajoen verbaalisesti lahjakkaana jousipyssysoturina viisastelee Juho Milonoff. Alikersantti Lehdon ankaraa ja jopa pelottavaa persoonaa tyylillä tylyttää Severi Saarinen.

Elokuvan kuitenkin huikeimman roolin tekee mielestäni, uusi tuttavuus Johannes Holopainen, vänrikki Kariluotona. Kariluodon iholle, pään sisälle pääsee matkustamaan nuoren upseerin kasvu- ja sotilastarinassa. Kariluodon hahmon kautta käydään läpi kaikki suuret teemat ja tunteet. Kukaan ei jää kylmäksi.

Tiivistelmänä, niin elokuva on suomalaisen elokuvan jättiläinen, kallein ja monilla mitoilla suurin. Jokaisen euron arvoinen, sillä emme saa koskaan lopettaa leikkautumista historiaan ja sen kaikkiin tasoihin. Uskon, että Louhimiehen elokuva kestää historiaa, siis tulevaisuutta. Toivon, että jälkipolvet katsovat elokuvaa vielä sadan vuoden päästä, kun Laineen ja Molbergin teokset ovat jo museoitu.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyseisestä elokuvasta on tullut erilaista arviointia puolesta ja vastaan. Molemmista ääripäistäkin löytyy esimerkkejä ja tämä oli sieltä toisesta ääripäästä kaikista lukemistani arvosteluista. Hyvin ilmaistu mielipide joka tapauksessa. Itse en ole leffaa vielä nähnyt.

Käyttäjän MikkoLehtinen1 kuva
Mikko Lehtinen

Kiitos kommentista, kirjoitanpa kokemuksesi, kun olet katsonut.
PS huomaan olevani "ääripäässä"...;)

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Väinö Linnan "Tuntematon" on meille suomalaisille tärkeä teos, kaikkein tärkein, mieltä järisyttävä, mielipiteitä muokkaava ja meidät suomalaiset mielikuvista ja propagandallä luodusta keinotodellisuudesta lähemmäs todellisuutta tuonut teos.

Näin siis ainakin minun mielestäni ja muiden suomalaisten reaktioista päätellen myös monen muun suomalaisen mielestä.

Väinö Linna oli, niistä haastatteluista päätellen joita olen hänestä nähnyt, harvinaisen selväjärkinen suomalainen ja harvinaisen tietoinen asioista, sekä myös harvinaisen viisas. Hän on vähän samalla tavalla viisas kuin aikalaisensa valtiomies Kekkonen, mutta nykyiset vallanpitäjät eivät, ehkäpä presidentti Koiviston ajooista lähtien, enää ole näyttäneet läheskään yhtä viisailta.

Väinö Linnan käytöksessä ei ole mitään repivää, epäkohteliasta tai liioittelevaa. Linna esittää mielipiteensä ja päätelmänsä aina kohteliaasti, hyvin tietoisena siitä etteivät hänen aikalaisensa suinkaan olleet hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä. Hän esitti käsityksensä varmasti ilman epäilyä, mutta ei toisella tapaa ajattelevia pilkaten, vaan kunnioittaen heidänkin käsityksiään. Sellaista, niin hienoa käytöstä ja itseilmaisua mitä Väinä Linnan käytös haastattelutilanteissa edustaa saisivat nykypolitikotkin harjoitella.

Tuo analyysi Linnan luonteesta ja suullisesta ilmaisukyvystä on minusta tarpeen, sillä sama analyyttinen, pohdiskeleva tyyli kuvaa mainiosti myös hänen ilmaisuaan hänen romaaneissaan.

On turhaa edes pohdiskella Linnan teosten taiteellista merkitystä, niiden yhteiskunnallinen merkitys oikean tiedon tuomisessa väärän tiedon tilalle on niin merkittävä asia että mikään taiteellisuus tai muu sellainen asia ei merkitse siinä suhteessa oikeastaan mitään.

Nykyään puhutaan paljon totuudesta ja vaihtoehtoisesta totuudesta. Linna edusti erinomaisella oikeaa totuutta maailmassa joka oli hänen aikanaan kyllästetty vaihtoehtoisella totuudella.

------------------------

Mitä kirjasta tuntematon sotilas tehtyihin elokuviin tulee, niin ne ovat lähinnä teoksen "Tuntematon Sotilas" kuvitusta ja viihdettä. Elokuvat ovat kenties myös vähän romantisoituja versioita alkuperäisteoksesta. Siinä mielessä ne ovat jo myös vähän paluuta totuudesta vaihtoehtoiseen totuuteen, tosin ehkä vähän erilaiseen vaihtoehtoiseen totuuteen kuin mikä vallitsi ennen kirjan ilmestymistä.

"Tuntematon Sotilas" murskasi vanhan sotapropagandan ja kansallisromantiikan aikaansaaman sodan jälkeen vallinneen vaihtoehtoisen totuuden ilmapiirin, mutta jo teoksen filmatisoinneissa valheellinen totuus nosti taas päätään, toki erilaisella tavalla kuin ennen Linnaa.

Linna oli sellainen mestari analysoimaan todellisuutta, tuomaan todellisuuden vaihtoehtoisen totuuden tilalle, jonka kaltaista ei ole ennen häntä ollut, eikä hänen jälkeensä ole enää tullut.

En ole nähnyt uutta elokuvaa Tuntemattomasta Sotilaasta", enkä odota siltä yhtään mitään.

Toki tyyli ja keinot tehdä elokuvaa ovat parantuneet siitä kun edelliset elokuvaversiot tehtiin. Toivottavasti Louhimies on ottanut oppia sellaisista viimeaikaisista mestariteosten filmatisoinneista kuin Tolkienin kirjojen viimeaikaiset filmatisoinnit, tai TV- sarja George R. R. Martinin teoksesta "Tulen ja Jään Laulu". Niissä teoksissa elokuvallinen ilmaisu on astunut uudelle tasolle vanhoihin Hollywood- spektaakkeleihin nähden, jotka nyt näiden uusien filmatisointien näyttävät hyvin amatöörimäisiltä, vähän samoin kuin vanhat filmiversiot "Tuntemattomasta Sotilaata"kin näyttävät.

En kaipaa uutta elokuvaversiota "Tuntemattomasta Sotilaasta", koska kaikki sen teoksen tärkeä anti sisältyy kirjan tekstiin ja on sieltä luettavissa, mutta eihän toki ole missään sanottu ettei siitä materiaalista saisi tehdä myös elokuvaviihdettä.

Jos joskus satun näkemään tämän uuden elokuvan "Tuntemattomasta Sotilaasta", niin toivon ainakin että se olisi lähempänä "Tulen ja Jään Laulun" filmatisoinnin tasoa kuin "Tuntemattoman" aikaisemmat versiot.

En tosin usko että Suomen elokuvahistorian suurimmallakaan budjetilla mihinkään niin valtavaan saavutukseen yllettäisiin, kuin mitä on nähtävissä TV- sarjassa "Game of Thrones".

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Arto,

missä mielessä? - tätäkö tarkoitat?: Game of Thrones:

https://watch.hbonordic.com/fi/game-of-thrones?gcl...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"tätäkö tarkoitat?:"

Kyllä, se on scifiä, eli viihdettä, joka ei tunnu sopivan tähän asiayhteyteen, mutta myös tuntemattoman filmatisointi on viihdettä, vaikka lukukokemus olikin aikanaan jotain aivan muuta. Siksi toivon että Tuntemattoman filmatisointi olisi mahdollisimman hyvää viihdettä, sillä siihen sen arvo kuitenkin perustuu.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #5

Arto,

OK - tämän filmin taustatekijöitä on varsin monta - itseäni liikuttaisi erityisen paljon autenttisen ko. sodan sotineiden veteraanien tutkitut näkökannat tähän aiheeseen - Linnan tekstin kanta on vain hänen omansa - sotineiden - rintamaillakin - enemmistön kantaa emme saa enää esiin - mitä ja keitä varten, miksi filmatisoitu? - tavoitteet?- ihannonti? - pasifismi? - puolustuskykymme taso tuolloin ja nyt? - pelkkä sodan tapahtumien 'taiturointi' - missä todellinen viisaus saati nerous tässä yhteydessä, tässä kontekstissa?? - eipä taidettu 'sotia' Viipurissa, Karjalassa, entisessä Suomessa - missä sodanjohto (Mannerheim, esikunnat, upseeit), venäläiset, saksalaiset, lotat, sissit, kaukopartiomiehet, partisaanit, viestimiehet, viestitoiminta, jne.? - siis varsin kapea häivähdys todellisuudesta - sodan romantisointi - suorastaan ihannointiko talouden noston verukkeella?

Olikohan kyseessä nytkin vain päivitetty - traumatisoitu "Tuntematon potilas" - edelleenkin tuntemattomaksi ja kertomattomaksi - purkamattomaksi - jääneenä?

P.S. Absurdia ottaa esiin koomisista näytelmistä tunnettuja näyttelijöitä pari-kolmikymppisiksi raavaiksi, känsikourasotilaiksi - ei onnistu luonnonmukaisuus millään ilveelläkään 'tehohoidetuissa' metsissämmekään, mutta se kai oli se sen pituisen tarkoituskin eräänlaiseksi tehokeinoksi - jottei nykynuoriso vaan turhaan kauhistuisi ja jättäisikin filmiä väliin...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #6

"P.S. Absurdia ottaa esiin koomisista näytelmistä tunnettuja näyttelijöitä pari-kolmikymppisiksi raavaiksi, känsikourasotilaiksi - ei onnistu luonnonmukaisuus millään ilveelläkään 'tehohoidetuissa' metsissämmekään, mutta se kai oli se sen pituisen tarkoituskin eräänlaiseksi tehokeinoksi - jottei nykynuoriso vaan turhaan kauhistuisi ja jättäisikin filmiä väliin..."

Myönnän että minulla on samantapaisia ennakkokäsityksiä kuin sinulla. Tosi-TV tai putous- tähdillä ryyditetty elokuvan mainostus herättää minussa samoja epäilyksiä kuin sinulla tuntuu olevan.

Niin, ja ehkä filmatisoinnissa olisi tosiaan syytä laajentaa näköpiiriä siitä alkuperäisteoksen näköpiiristä. Se voisi olla hyvä idea seuraavalle joka yrittää filmata "Tuntematonta"

-------------
Mutta toisaalta viimeisin "Täällä Pohjantähden alla" filmatisointi tuotti minulle positiivisen yllätyksen, kun ohjaajaksi mainostettiin tätä Pekko- hahmon luojaa, siis samaa joka ohjasi nämä idioottimaiset ja tyhmät Pekko- farssit.

Lieneekö sen ohjaamisen käytännössä sittenkin hoitanut jokin oikea ammattilainen, mutta katsoin siitä monta jaksoa TV:stä ja nautin näkemästäni. En kuitenkaan ollut tarpeeksi innostunut että olisi pitänyt kaikki osat katsoa.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #7

Arto,

niinpä - Arno Kotro antaa taas blogissaan "Tuntematon sotilas on vaarallinen elokuva" vanhan näkemyksensä tuntemattomien lisäksi jälleen itse maanpuolustukseemme:

http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245354-t...

Todellakin - mahdollinen uusi sota olisi toimiltaan aivan toinen - minkähänlaisen -
keitä varten, jne. ? - "tuntemattoman" Arno Kotro mahtaisi aiheesta kirjoittaa? - kysäilempä...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #10

Kyllä kenraalit osaa ne sotahommat hoitaa, toivottavasti, ei niistä asioista tarvitse kirjailijoiden ja elokuvantekijöiden murhetta kantaa, he ovat viihdyttäjiä, sellaiset kirjailijat kuten Väinö Linna tosin myös kansallisen tietoisuuden ja maailmankuvan muokkaajia.

Kun sota syttyy, niin siinä ei ole kansalaismielipiteillä paljon merkitystä. Ensin sotilaat pitää saada vihaamaan vihollista, että tappaminen olisi helpompaa, toiseksi Kenraalit johtavat sotaa kuin kapellimestarit ja sotilaan tehtävä on toimia kuten kapellimestari näyttää. Parempi ettei sotilaalla ole mitään muuta omaa tahtoa kuin tahto totella käskyä ja halu tappaa vihollisia.

Nyt lipsahti juttu pois itse asiasta mutta Arno Kotro sen aloitti. :)

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen Vastaus kommenttiin #11

Arto,

heh, no, Arno ei ainakaan niitä hommia hallitse - saati asiaperustella...

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Suhtauduin skeptisesti Louhimiehen hankkeeseen, mutta arvosteluja luettuani olen kaikesta päätellen ollut väärässä.

Ehkä Tuntematon on kuitenkin niin vahva kertomus, että se kannattaa kertoa jokaiselle sukupolvelle erikseen ko. ajan keinoin ja näyttelijöin.

Linnan Sotaromaani on ollut yksi parhaista lukemistani kirjoista. Sen kielen realismi on todella herkullista.

Pitää käydä katsomassa Louhimiehen versio.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

En kyllä kaipaa yhtään uutta Tuntematonta, jopa se ensimmäinenkin oli aika turha. Kirjojen filmatisoinnit ovat ainakin minulle pettymyksiä, koska ne eivät koskaan tavoita itse kirjan tunnelmaa ja kaikkia sävyjä vaan ovat vain sarjakuvamaisia yksinkertaistuksia. Lukeminen panee ajatukset ja mielikuvat liikkeelle mutta filmin katsominen on vain tylsää ajanvietettä.

Toimituksen poiminnat