Hirmuinen mies
Sain vaimolta tänä vuonna mainion kirjalahjan synttärilahjaksi helmikuussa – Raija Orasen, Paasikivi-tiiliskiven. Huomatessani, että kirjassa on 750 sivua ja painoa n.900 grammaa, epäilin teoksen paisuneen liian yksityiskohtaiseksi ja sitä kautta puurouttavan lukuintoni. Toisin kävi, Oranen liimasi minut tarinaansa, kerrontaansa. Luulin, että kiireisenä yrittäjänä, minulla menee koko vuosi pikkuhiljaa lukiessa, "iltasatuna" maamme historiaa. Nukahtaminen viivästyi, kun kirjaa ei millään malttanut laskea yöpöydälle – vielä yksi luku…
Juho Kusti Paasikiven tarina, huikea tarina syntymästä eläkkeelle jäämiseen, yli 85 vuotta miehen, suurmiehen hengästyttävää tarinaa. Kirja jättää ja jätti jäljen isänmaamme historian kuvaani. Kuva Paasikiven merkityksestä piirtyy kiistattomasti merkityksellisinpänä poliitikkona, valtiomiehenä, lähettiläänä, pankkimiehenä ja Venäjän/ Neuvostoliiton tuntijana.
Luonnollisesti kaikista puolueista, ministereistä, presidenteistä, lähettiläistä, kenraaleista, median edustajista, eri sektoreiden toimijoista muodostuu se vaikuttajien kokonaisuus, mihin Suomen onnistumisten, onnettomuuksien vaiheet nivoutuivat. Tässä pitkässä aikajanassa piirtyy kuitenkin pisimpään ja merkityksellisempinä juuri Paasikiven hahmo, vahvuus ja kyvykkyys.
Paasikiven merkitys "kansan isänä" ulottuu ihan sinne 1905 levottomaan vuoteen ja siihen miten hän johti puolueen valiokuntaa, joka laati esitystä Suomen suur-ruhtinaskunnan uudeksi valtiopäiväsäännöksi. Venäjän keisari vahvisti uuden valtiopäiväsäännön 1906. Eduskuntaan Paasikivi valittiin 1907.
Paasikivi ehti tosiaan elää vastuun ja vallan tuulisessa painetunnelissa kaksi maailmansotaa, sisällissotamme, venäläistämisvuodet, itsenäistymisen synnytyskivut, kansainväliset pankkikriisi- ja lamavuodet, jatkuvat sisäpoliittiset kuohunnat liittyen milloin fasistisiin, milloin kommunistisiin liikehdintöihin.
Paasikivi joutui aikalailla myös ponnistelemaan Suomen demokratian ja tasavaltalaisuuden käsitysten kanssa. Paasikivihan oli kallistunut monarkian kannalle ja piti presidenttivetoisuutta heikompana kriisiaikoina.
Paasikivi oli suurmies ja sen huomaa kirjaa lukiessa, miten hän jatkuvasti kykeni arvioimaan Suomen asemaa suhteessa eri ulkovaltoihin, eri virtauksiin, erilaisiin kansainvälisiin diileihin. Paasikivi oli uuttera lukija, historian tuntija ja sen laajan tuntemuksen voi lukea Paasikiven kyvykkyyden ja menestyksen yhdeksi pilariksi.
Paasikiven kielitaito oli varmasti yksi perusta, miksi Paasikivestä tuli Itäisen naapurin silmissä luotettava ja arvostettu neuvotteluosapuoli. Paasikiven linja on käsite.
Hirmuinen mies oli Suomen itsenäisyyden ja selviämisen perusta. Hirmuinen mies sopii hyvin miehelle, joka antoi "tunareiden" kuulla kunniansa, mies jonka tuskan ärjäisy kuului: "Tämä on HIRMUISTA.."
Lämmin ja suuri kiitos, Raija Oranen! Olet tehnyt huikean, isänmaallisen työn! Tämä kirja on todellinen juhlavuoden, Suomi 100 – juhlakirja!
Paasikivi oli kokoomuslainen vaikuttaja. Kukaan ei sieltä nouse lähellekään. Ilaskivi pääsee aika lähelle, mutta hänen kyvykkyyttään ulkopolitiikassa ei koskaan mitattu. Kekkonen hoiti sen puolen omana aikanaan suvereenisti.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjasta piirtyy mielestäni kuva, juuri valtiomiehestä, hallituksen miehestä, edistyksen, sivistyksen miehestä ei juurikaan kokoomuksen miehestä. Paasikivi ei näyttänyt juuri kokoomuslaisia tai kokoomuslaisuutta sinänsä edistäneen, noin niinkuin puoluepoliittisena itsetarkoituksena. Väistämättä tuleekin mieleen kirjan jälkeen, että tuskin Paasikivi haluaisi tulla muistetuksi erityisesti puoluepoliitikkona…
Ilmoita asiaton viesti
Kaikista hänen myöhemmän jo ehkä vanhuudenepävarman aikansa valinnoista en mene sanomaan samaa, mutta arvostan kovasti sitä, että J.K. Paasikivi oli mukana merkittävässä johtotason tehtävässä jo heti itsenäisen Suomi-neidon ensimmäisissä kansainvälisissä rauhanneuvotteluissa.
Uuden valtiotulokkaan rajoista vallitsi alkuvuosina epäselvyyttä, kun Ruotsi vaati Ahvenanmaata itselleen, eivätkä suuriruhtinaskunnan ajan rajat 1811-1917 sellaisenaan kelvanneet Neuvosto-Venäjälle enempää kuin Suomellekaan. Tsaari Aleksanteri I oli palauttanut autonomian alussa meille aiemmin Venäjän 1700-luvulla anneksoiman Karjalan eli ’Vanhan Suomen’ alueen, sittemmän Viipurin läänin, mutta jättänyt palauttamatta tuolloin lupaamansa Petsamon. Se haluttiin nyt saada, mutta ilmaiseksi se ei tullut, kun venäläisillä oli omat vaatimuksensa.
Neuvotteluihin päästiin kv. tilanteen rauhoituttua 1920, ja Suomen puolelta rauhanomaisia neuvotteluja johti Paasikivi. Itsenäinen Suomi-neito sai tuolloin ensimmäiset pysyvät ja ainoat oikeat* rauhanomaisesti neuvotellut kv. tunnustetut rajansa, jotka naapurimme Ruotsi ja Neuvosto-Venäjä sekä Kansainliitto hyväksyivät, ja jotka rajat vielä vahvistettiin ikuisiksi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksessa 1932. – Yle Areenassa on muuten Juhlavuoden ajan nähtävissä P. Haavikon käsikirjoituksen pohjalta tehty tv-elokuva Tarton rauhanneuvotteluista 1920
http://areena.yle.fi/1-2019549?autoplay=true
* Paasikiven neuvottelemat Tarton rauhan rajat olivat virallisesti kv.oikeudellisesti voimassa vuoteen 1947, ja niitä 1939-44 puolustanut jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth muistuttikin joulukuussa 2003, että ”rajat, jotka solmittiin Tarton rauhassa, ovat oikeita rajoja jotka ehdottomasti pitäisi palauttaa”, ks. http://prokarelia.net/en/?x=artikkeli&article_id=4…
– Paasikiven alunperin neuvottelemien rajojen rehabilitointi-idean Juhlavuoden 2017 kunniaksi luulisi saavan laajapohjaisen kannatuksen yli puoluerajojen ainakin kaikilta Juho Kustin faneilta! Ks. tarkemmin: Suomineito täyttää pian 100 vuotta – olemmekohan valmiit? http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri…
Ilmoita asiaton viesti
Täytyypä tutustua tuohon yle areenan Tarto-elokuvaan. Tarton neuvottelut olivat huikea menestys ja moni sanookin, että siinä kohtaa Suomen valtio tuli todella valtioksi valtioiden joukkoon, virallisine, vahvistettuine rajoineen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomineito luomuasussaan ilman rihmankiertämää rohkeissa kuvissa Wapun kunniaksi vilkaistavissa täällä: http://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42
Ilmoita asiaton viesti
Aika mainioita karttoja, tuo linkki pitäisi kaikkien käydä katsomassa – ihan vappumielellä, ilman Suur-Suomi laseja..;)
Ilmoita asiaton viesti
Tarton rauhan rajat eivät ole suur- eivätkä pien-Suomi, vaan oikeankokoinen kokonainen Suomi. Niin sanottua ”suur-Suomeahan” tiettävästi virallisesti hamusi vain suomalaisten punikkiemigranttien Venäjälle loikannut piskuinen joukko O.W. Kuusinen-Quislingin johdolla 1939 aloitetussa revanssisodassaan yhteistyössä Hitler-Stalin-liittokunnan (Molotov – Ribbentrop )sopimus kanssa, ks. http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183
Ilmoita asiaton viesti
Paasikivi oli ajamassa Suomeen saksalaista kuningasta.
Ilmoita asiaton viesti
Jep ja Oranen kuvaa varsin mainiosti noita tapahtumia ja keskusteluja.
Sen ajan euroopassa ja varsinkin Suomelle merkittävissä maissa kaikissa keulahahmo oli joko kuningas, kuningatar tai keisari.
Ilmoita asiaton viesti
Suorasukainen Paasikivi ei hienostellut ja sai venäjänkielisillä räjähdyksillään neuvostoliittolaiset neuvottelijat mykistymään. Aikanaan se kääntyi kunnioitukseksi Paasikiveä kohtaan.
Paasikivi kuvasi omaa presidentin asemaansa; ”paska virka, kun ei ole muuta kuin frakki ja Porilaisten marssi.”
Linnan remontin aikaan ylen julmistunut Paasikivi hälytti henkilökunnan ja poliisin, kun ei löytänyt housujaan.
Remonttimies oli sovittanut sattumalta löytämiään housuja.
Paasikivi totesi: ”jo on perk*** maa, kun presidentiltä varastetaan housutkin.”
Ilmoita asiaton viesti
Joo, koomisia ”paska virka”- läppiä. Oranen kuvaa niin hyvin ihmisiä, keskusteluja, luonteita jopa äänenpainoja ja ilmeitä, että saa nauraa välillä kippurassa…
Ilmoita asiaton viesti
Sisäministeriö suosittelee liputtamaan juhlavuonna muinakin kuin virallisina liputuspäivinä. ”Ansaitsisiko joku merkkihenkilö tai -tapahtuma liputusta vaikka sillä ei virallista liputuspäivää olekaan?” kysyy Iltalehti. Itsesensuuriaikoina hyssytellyn, J.K. Paasikiven johdolla rauhanomaisesti naapurimaiden kesken neuvotellun Tarton rauhansopimuksen 1920 vuosipäivä 14.10. sopii viralliseksikin liputuspäiväksi. Se muistuttaisi suuren elämäntyön keskeisimmästä jalokivestä itsenäisyystaipaleemme alkuunsaatossa, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236428-s…
Ilmoita asiaton viesti
Mainio idea liputuspäiväksi!
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs mieltä olet, onko Lasse Pöystin Paasikivi tässä Presidentit-show’ssa oikeanlainen? Hän esiintyy lähinnä jaksoissa 6 ja 7.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyypä tutustua ohjelmaan, kiitos vinkkauksesta!
Ilmoita asiaton viesti