Mikko Lehtinen reilusti avointa ajattelua.. ja hieman umpimielistä seassa

Palmusunnuntai, vaalipäivä ja vaarin syntymäpäivä

Istuessani tänään yli 200-vuotta vanhan, upean Nastolan puukirkkomme palmusunnuntain messussa, myönnän ajatusteni harhautuvan menneisiin ja vaikka mihin siellä... 

Ehkäpä syynä erityiseen herkistymiseen menneeseen on yhä kasvava kiinnostukseni Suomen itsenäisyydenajan historiaan, edesmenneen vaarini syntymäpäivä, vaalipäivän hekuma ja yhä ahdistavimman näköinen planeetan tulevaisuus.

Edesmennyt vaarini syntyi palmusunnuntaina, 111-vuotta sitten eli vuonna 1906. Mäkitupalaisen poikana olosuhteet ja lähtökohdat ovat tietysti olleet kovin vaatimattomat. Yhteiskunta on tuossa kohtaa vasta löytämässä edes yhteisen keskustelun eri-arvoisuudesta ja sen vähentämisestä. Työväenpuolueen Forssan ohjelma tuli vuonna 1903. Venäjän keisarin ensimmäinen venäläistämisohjelma "sortokausi", saadaan lakkaamaan vuonna 1905. Yhteiskunnallinen demokratiakehitys saa voimallisesti vauhtia keskusteluun, suur-lahkon 1905 paineesta. Heikentynyt Nikolai toinen, hyväksyy Suomen uuden vaalilain ja valtiopäiväjärjestyksen keväällä 1906. 

Vaarini syntyi mielestäni siis suuren toivon keskelle. Yhtenäinen- ja yleinen äänioikeus toisena valtiona maailmassa oli ja on mielestäni huikean hieno ja ihan suuresti kunnioitettava saavutus. Vaikkemme toki siinä vaiheessa olleetkaan itsenäinen valtio, vaan suuren Venäjän läntisin lääni...

Vuosi 1906, oli mielestäni poikkeuksellisen suuri vuosi, nimittäin puolueet muodostuivat ja järjestäytyivät. Puolueet kulkevat nykyään eri nimillä ja ovat tietysti nykyajassa - ajassa politiikkaa tekeviä puolueita. Hyvä niin.

Kiitollisuus monipuoluejärjestelmästä nousee väistämättä mieleeni, mitä enemmän luen rakkaan maamme historiaa. On ollut täysin välttämätöntä, että meillä on ollut kolme vahvaa isoa puoluetta, Kokoomus, SDP ja Maalaisliitto.

Näiden puolueiden tasapaino, kompromissit, konsensus-kykyisyys on pitänyt meidät olemassa valtiona, itsenäisenä, ulkona sosialistisesta hallinnosta, ulkona fasistisesta hallinnosta, ulkona kylmän sodan ytimistä, olemme saavuttaneet juuri näiden puolueiden "lääkäri - ei tuomari" - linjan avulla luottamusta, ymmärrystä kaikkialla, kaikkina aikoina. Tämä maine konkretisoituu esim. siinä, että rauhanturvaamisessa olemme varmasti arvostetuimpien joukossa.

Demokratiaa ja yhteiskuntarauhaa uhkaavat liikkeet kuten IKL, AKS ja kommunistit saatiin Suomessa pidettyä aisoissa, kaikkina aikoina. Varsinkin itsenäisyytemme haastavimpina kolmenakymmenenä ensimmäisenä vuotena.

Demareiden toiminta, kärjessä Väinö Tannerin älykkyys ja taidot nähdä yleinen ja koko kansan etu ansaitsee suuren kunniamaininnan, Tarton rauhasta ihan viisikymmentä-luvulle asti.

Toinen suuri, lähes korvaamaton valtiomies ihan koko Suomen olemassaololle on Kokoomuksen Paasikivi. Hänen merkityksensä alkaa ihan tästä valtio päivä uudistuksesta 1906 ja kestää ihan kaikkiin neuvotteluihin Neuvostoliiton kanssa, 50-luvulle saakka.

Tänään vaalipäivänä olen kiitollinen menneisyydestä, maamme historiasta. Kirkonpenkissä kyyneleet nousevat silmäkulmaan, kun katson kaunista kirkkoamme, katson hautausmaalle päin, missä lepäävät isäni, vaarini, mummoni ja vaarini vanhemmat. 

Kauan eläköön pyhät arvot, avoin demokratia, tasa-arvo pyrkimykset, keskustelu ja isänmaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat