Mikko Lehtinen reilusti avointa ajattelua.. ja hieman umpimielistä seassa

Oman uskonnon kunnioittaminen

Kaikki kansalliset liput ovat pyhiä. Lipulla kansa ilmoittaa väreillä, kuvioilla ja teksteillä jotain kansan, kulttuuriin, yhteisön arvoista, juurista yms. Saudi-arabia ilmoittaa jopa asettavansa Islamin kaiken etusijalle, sillä lipussa lukee; "Ei ole muuta jumalaa, kuin allah ja mohammad on hänen profettansa".

Suomi ja muut pohjoismaat viestivät lipulla protestanttista kristinuskoa, piirretyllä ristillä. Samalla tämä eroavaisuus tekstin ja kuvan välillä kuvaa hyvin uskontojemme, uskontokeskustelun eroavaisuuksia. Heille on täysin luonnollista sanoa ääneen jumalansa nimi, lausua ääneen rukouksia, puolustaa uskontoa, ääneen pilkkaaminen on lähes mahdotonta.

Eniten poltettuja lippuja ovat ylivoimaisesti Yhdysvaltojen ja Israelin, Daavidin tähti liput. Tähti on muutenkin eniten inspiroiva merkki kansojen identiteettien kuvaajana. Oman lipun, symbolien, tähtien eli unelmien polttamisen näkeminen esim. uutisissa on loukkaavaa ja suoraan henkilöön käyvää.

Suomessa risti sopii hyvin ilmaisuumme uskonnosta. Meille olisi täysin mahdotonta, että lipussa lukisi esim. "Usko Jeesukseen antaa ikuisen elämän". Väittäisin, että suurin osa kokisi, ettei se ole sopivaa, se olisi jotenkin falskia kuvaamaan valtiota, kansaa ja kulttuuria. Symbolit, rakennukset, jumalanpalvelukset ja sakramentit ovat olleet laajalti "keskustelua" uskostamme.

Meille perinteiden nojalla uskonto on enemmän yksityisasia. Usko on kodeissa ollut vaikeasti keskusteltava asia ihan viime vuosituhannen loppuun saakka. Onneksi asia on muuttumassa, sosiaalinen media, uusi sukupolvi, avoin maailma, eurooppa, ihmisten liikkuminen on vapauttamassa keskustelua. Myöskin suomalaisten mediatalojen domentaariset ohjelmat, lehtijutut ansaitsevat kiitosta.

Maassamme ollaan nyt poistamassa jumalan pilkkalakia, vapaa-ajattelijoiden liitto on saanut runsaasti näkyvyyttä pienestä koostaan huolimatta, "eroa kirkosta-palvelu" on kaikkien tiedossa. Uskonnon kritisoiminen, papiston vähättely, kirkollisveron arvostelu ja raamattua siteeraavien kristittyjen leimaaminen radikaaleiksi, fanaatikoiksi on tullut osaksi normaalia keskustelua esim. somessa.

Meillä oman uskonnon puolustaminen on outoa, jotenkin suvaitsematonta. Kristillisten perinteiden ja symbolien vähättely on sananvapautta, tervettä analyysia, hyvää huumoria. Parhaaseen katseluaikaan lauantai-iltana suosikki-kirjailija Jari Tervo voi heittää raamatun studion lattialle ja sekös on hyvää viihdettä, huumoria, kunnon humaania, sivistynyttä suhtautumista "satu-kirjaan".

Suomalainen oman historian ja uskonnon vähättely näkyy siinä, että maahanmuuttaja, kuka tahansa toisen uskonnon edustaja voisi periaatteessa pyytää lähes mitä tahansa, ilman pelkoa, että me suutumme, pahoitamme mielemme. Luonnollisesti kypsyys ja avoimuus on hyve, mutta suurimmassa osassa maailman maita kulttuuri, uskonto ja perinteet ovat suojattuja. Suvi-virrestä luopuminen ja kaiken uskonnon piilottaminen sopii suurelle osalle suomalaisia. Maahanmuuttaja näkee ja ymmärtää, ettemme puhu myönteisesti uskostamme, emme osallistu seurakuntiemme toimintaa, pidämme pyhänä muita asioita, kuin Jeesuksen opetuksia ja ollaksemme sivistyneitä, myymme hengellisen perintömme, koska kaipaamme niin kovin muiden hyväksyntää.

Tällainen kirjoitus leimaantuu usein muutospelkoiseksi, konservatiiviseksi, ahdasmieliseksi, uskovaisten sisäänpäin kääntymisen merkiksi, mutta haluan tyrmätä nämä luokittelut. Olen itsekriittinen ja valvon, ettet ota mitään ennakkoasennetta ulkonäön, ominaisuuksien, taustan, yhteiskuntaluokkan, varallisuuden, koulutuksen perusteella. Tarkoituksella aina, kun mahdollista yritän tutustua, iskeä tarinaa kaikenlaisten ihmisten kanssa, joita runsaasti tapaan eri puolella Suomea, joita työssäni/ matkustaessani tapaan. Koen, että tutustuminen ja avoimesti keskustellut asiat kulttuurista, ovat olleet hedelmällisiä. Ikäänkuin oma identiteetti, elämänmuoto, poliittiset-ja uskonnolliset näkemykset ovat avautuneet enemmän itsellekin, kun niistä puhuu muiden kanssa, enkä tarkoita sitä iänikuista samanmielisten keskustelua.

Toivoisin, että tämä blogi voisi herättää näin pitkänä perjantaina keskustelua, ajatuksia siitä, onko suvaitsevaisuus mennyt käytännössä siihen, että olisimme valmiita kirjoittamaan historiamme uskonnon kohdalta uusiksi? Onko jumalanpilkka-laki mennyttä aikaa? Onko raamatun pilkkaaminen, sen heittely terve tapa ilmaista rationaalista, vapaata ajattelua? Mikä on kantasuomalaisten, sanaton viesti maahanmuuttajille, meidän uskonnosta?

Tätä kirjoitusta ei tarvitse ottaa moralisointina, syyllistämisenä, yhtenäiskulttuurin kaipaamisena, enhän edes tiedä mitä se on, kun en ole koskaan elänyt mitään yhtenäisyyden aikaa, kokenut suuria yhteisöllisyyden kokemuksia.

Siunattua pääsiäistä, vietit sitä tai et! Arvosta itseäsi, uskoasi, historiaasi, sillä niin kaikkien pitäisi tehdä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ollimarkkanen kuva
Olli Markkanen

"onko suvaitsevaisuus mennyt käytännössä siihen, että olisimme valmiita kirjoittamaan historiamme uskonnon kohdalta uusiksi?"

Kyllä sitä pitäisi vähän kirjoittaakin uusiksi että ihmiset tietäisivät ettei kristinusko ole ollut täällä ihan alusta saakka, vaan täällä on ollut omat tavat, kulttuuri ja uskonto sitä ennen, mikä on tehokkaasti hävitetty jopa niin ettei vanhoja tapoja edes tiedetä.

Sitten ollaan kunnioittavinaan muita uskontoja. Raamattuhan sanoo että muut jumalat on höpöhöpöä ja niitä ei saa palvoa. Nyt kun kristinuskon valta vähenee, ollaan sieltä niin suvaitsevaisia että huhhuh. :p

Käyttäjän MikkoLehtinen1 kuva
Mikko Lehtinen

Kyllä sitä Olli ollaan siellä niin populistisesti käyttämässä "raamattukorttia". Ei kulttuurissamme ole tuollaista asennetta. Me suomalaiset pidämme lainsäädännön tasostamme, suhteessa turvallisuuteen, lähimmäisten kunnioitukseen, kansainvälisiin ihmisoikeuksiin. Kristillisestä asenteesta ja arvoista kumpuava heikoimmistakin välittäminen on yleinen sosiaalisen markkinataloutemme perustus. Älä mytt kaivaa jotain vanhan testamentin kivityskohtaa tähän. Kirjoita vaan populismi kritiikkiäsi omaan blogisi. En lähde "raamattusuvaitsevaisangstiin"

Toimituksen poiminnat